Juuri nyt yhteiskunnassamme käydään tärkeää keskustelua ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Eri aloilla on nostettu esiin erityisesti seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö. On tärkeää, että näistä asioista uskalletaan vihdoin puhua, ja tutkia väärinkäytöksiä. Pinnan alla on kytenyt niin paljon, että asian piti jossain vaiheessa pulpahtaa pintaan tällaisella voimalla. Aina kuitenkin tarvitaan joku, joka käynnistää keskustelun. Ehkä yhteiskunta on nyt aiempaa valmiimpi ottamaan arkoja asioita esiin.
Monissa tapauksissa on mennyt liian pitkään ennen kuin uskalletaan puhua, ja liian paljon inhimillistä kärsimyksen taakkaa on jäänyt monelle kannettavaksi vuosien ajaksi. Puheen esteenä on varmasti ollut häpeä. Häpeää ovat kärsineet ne, joiden ei olisi kuulunut tuntea sitä, eli itse uhrit. Ja kun uhrit ovat puhuneet, heitä ei ole kuunneltu. Ne ihmiset, joiden olisi päättävissä asemissaan täytynyt ottaa asioista paremmin selvää ja tehdä jotain, ovat ajatelleet enemmän omaa asemaansa ja yhteisönsä mainetta kuin uhreja. Asiat on ns. lakaistu maton alle, ja väärin muita kohdelleet ovat saaneet jatkaa toimintaansa tai siirtyneet vähin äänin toisiin tehtäviin.
Mikä saa ihmisen tekemään toiselle henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Siihen ei varmaankaan ole yksiselitteistä vastausta. Ihmisen kasvuympäristöllä ja arvoilla, joihin kasvatus perustuu, on epäilemättä suuri merkitys. Jos lapsi saa hyväksyntää, rakkautta ja hänet opetetaan kunnioittamaan muita ihmisiä, on hänellä mitä todennäköisimmin aikuisenakin paljon paremmat lähtökohdat kohdella muita ihmisiä kunnioittaen ja tuntea empatiaa toisia kohtaan.
Arvoilla on ratkaiseva merkitys siihen, kuinka ihminen käyttäytyy ja toimii. Meillä on ihmisoikeuksista kansainvälisiä julkilausumia, jotka suurin osa maailman valtioista on allekirjoittanut. Nämä julkilausumat perustuvat yhteisiin arvoihin, joiden mukaan kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo.
Unicefin lasten oikeuksien julistuksen mukaan lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Julistus perustuu yleisesti hyväksyttyihin käsityksiin ihmisten samanarvoisuudesta riippumatta rodusta, ihonväristä, sukupuolesta, uskonnosta, poliittiseen vakaumukseen sekä muista ihmisiä luokittelevista erilaisuuksista.
Yhteiskunnassamme on monia hyviä organisaatioita ja rakenteita, jotka ovat vaikeuksien hetkellä tukena, kun puutteita lapsen oikeuksissa ilmenee. Näitä rakenteita täytyy ylläpitää ja kehittää vastaamaan ihmisten tarpeita entistä paremmin. Tärkeintä kuitenkin on se, mitä meidän ihmisten välillä arkielämässä tapahtuu, sillä suuri osa vuorovaikutuksesta ja myös avusta toteutuu ihmiseltä ihmiselle ilman erillisiä organisaatioita ja järjestelmiä.
Pekka Puukko
OmaKamu ry:n toiminnanjohtaja
