Arvatkaa, kumpi on PikkuKamu ja kumpi minä? Aivan oikein arvattu!
PikkuKamuni on kiinnostunut tiedeasioista, matikasta, sähkötekniikasta ja myös klassisesta musiikista. Kun ensi kertaa tapasimme, PikkuKamuni oli kymmenvuotias. Sähkötekniikan kanssa olin jo silloin aktiivisena kuunteluoppilaana, muissa asioissa osasin hänelle uuttakin kertoa. Nyt olen kuunteluoppilaana musiikkia lukuunottamatta kaikessa – paljon olen muuten oppinutkin!
Minä olen tuonut PikkuKamulle sitten vastapainoksi ulkoilua ja liikkumista. Metsässä ollaan paljon käyty, hiihtämässä, laskettelurinteessä, pyöräilyretkillä ja sulkapalloakin kokeilemassa. Pääkaupunkiseudulla on tekniikkaan ja tieteeseen liittyvät museot ja näyttelyt kaluttu aika lailla loppuun. Joskus tulevaisuudessa haluaisin viedä Pikkukamun katsomaan tekniikan museoita Saksaan, siellä kun niitä riittää.
Näen PikkuKamuani joka toinen viikko. Voi olla, että jatkossa näemme vähän useamminkin. Sen verran nastaa on nimittäin ollut – ihan joka ikinen kerta. Päällimmäisenä jokaisen tapaamisen jälkeen on hyvä mieli ja tunne onnistuneesta yhteisestä ajasta. Kamuna toimimiseen vaadittava ajallinen panostus on mielestäni erittäin kohtuullinen. Ja – PikkuKamun kanssa puuhailtuani monesti mietin, mitä fiksumpaa ja hauskempaa olisin tuon ajan voinut tehdä?
Myös PikkuKamuni vanhemmista on muodostunut itselleni miellyttävät tuttavuudet. Kaikki on sujunut niin PikkuKamuni kuin hänen vanhempiensakin kanssa koko neljän vuoden ajan upeasti. Nyt kun OmaKamun toiminta on viime vuosina ilahduttavasti laajentunut, on yhteisiä tapahtumia varsin usein. Nämä ovat olleet PikkuKamuni mieleen, sama minun osaltani! PikkuKamuni ehdoton suosikki on Tammisaaren kalastusretki. Tapahtumat ovat mainio lisä kahdestaan toimimiselle. Ja tätä kautta on toimintaamme tullut yhä lisää yhteisöllisyyttä niin lapsille kuin aikuisillekin!
Jos mietin omia odotuksiani Kamuksi ryhtyessäni ja tuplaan ne mielessäni, niin ollaan aika lähellä sitä, miltä tämä Kamuna oleminen nyt tuntuu. =)
© Juha Laitalainen
Hannu Salminen
Kamu vuodesta 2015
Hannu on viisikymppinen kaveri, kotoisin Päijät-Hämeestä. Liikunta on ollut Hannulla verissä tenavasta alkaen ja sillä tiellä hän jatkaa edelleen. Nuoremman iän yleisurheiluajat ovat jääneet ja tilalle ovat tulleet tennis, squash, kuntosali ja pyöräily. Nuorempana Hannu harrasti ahkerasti myös musiikkia. Pianonsoiton uudelleen aloittaminen on Hannulla ollut harkintamoodissa vuosikausia – omin sanoin “aivan liian pitkään”.
Lähteminen mukaan OmaKamuun ei sen sijaan sisältänyt tätä harkintamoodia ollenkaan. Vuonna 2014, juuri ennen uutta vuotta, Hannu luki sunnuntaihesarista aukeaman kokoisen jutun OmaKamusta ja yhteydenotto tapahtui heti seuraavana päivänä. ”Arvelin silloin, että tämä on mun juttu. Nyt tiedän sen.”
