Ensimmäisen kerran kuulin OmaKamun toiminnasta jo vuosia sitten, kun ystäväni kertoi aloittaneensa Kamuna ja hän selkeästi nautti toiminnasta. Arvostin jo silloin suuresti tätä hyvään tähtäävää, merkityksellistä ja pitkäkestoista toimintaa, mutta silloinen elämäntilanteeni ei mahdollistanut arvostuksen jalostumista toiminnaksi. Reilu vuosi sitten OmaKamu -toiminta tuli taas esille keskusteluissamme, totesin elämäntilanteeni sopivaksi ja ilmoittauduin koulutukseen.
Koulutus oli hyvin järjestetty: muutamassa viikossa 1-2 parin tunnin iltatapaamista, joissa kuulimme paljon käytännön kokemuksia ”vanhoilta” Kamuilta ja asiantuntijoilta. Tärkein viesti itselleni oli, että maalaisjärjellä pärjää. OmaKamu ry kantaa vastuun ja auttaa kaikessa toimintaan liittyvässä eli omaksi osuudeksi jää olla reilu Kamu lapselle.
Koulutuksen jälkeen OmaKamu ry järjesti ja osallistui ensimmäiseen tapaamiseen PikkuKamun huoltajan kanssa, jossa solmittiin kuukauden mittainen sopimus Kamu-kokeilusta. Sen jälkeen sovittiin tapaaminen tutussa ja turvallisessa ympäristössä, joten ensitapaamisella PikkuKamun kanssa pelattiin Monopolia hänen kotonaan. Minulle paljastui heti, että 8-vuotias Paavo on kohtelias, hyväkäytöksinen, huumorintajuinen ja iloinen poika.
Tapaamme Paavon kanssa noin kahden viikon välein. Olemme käyneet jääkiekko-ottelussa, tehneet päiväretken Suomenlinnaan, kävelleet metsässä, heittäneet frisbeetä ja koripalloa sekä osallistuneet OmaKamu ry:n järjestämiin tapahtumiin paloasemalla, Korkeasaaressa, tenniskoulussa sekä kirsikkana kakun päällä kahden päivän kesäleirille, jossa ehdittiin tehdä vaikka mitä kivaa. Loma-aikana pidimme yhteyttä videopuheluilla ja viesteillä, eli aina tapaaminen ei vaadi fyysistä läsnäoloa. Tapaamisten parasta antia on ollut nähdä, kuinka keskinäinen luottamus kasvaa ja sisäpiirivitsit huononevat, kuten hyvillä kamuilla yleensäkin. Lisäksi arvostan sitä, että Paavolla on hurja tietämys kasveista ja eläimistä. Joka kerta tulen metsäretkiltä jotain uutta oppineena. Varmasti Paavollekin on jotain uusia oppeja matkaan tarttunut, mutta pääasia on tietysti se, että tapaamisemme ovat molemmille mukava, hyvän mielen tapahtuma. Juttelemme kaikenlaisista asioista tämän päivän 8-vuotiasta askarruttavista jutuista ”ennen vanhaan” -tarinoihin.
Paavon perheen kanssa on yhteistyö toiminut alusta lähtien mutkattomasti. Tapaamiset sovitaan yleensä edellisen tapaamisen yhteydessä. Joskus sovittuna ulkoaktiviteetti säävarauksella ja varasuunnitelma sisätiloihin, joskus ei ole muuta sovittuna kuin tapaamisaika ja tehdään mitä tulee mieleen. Ainahan voi mennä metsään seikkailemaan! Vanhempien luvalla mainitsen, että koko perhe on iloinen ja kiitollinen OmaKamusta. Minä myös.
Noin vuosi sitten, tehdessäni päätöksen lähteä mukaan OmaKamu toimintaan oli minulla kovat odotukset. Etsin merkityksellistä ja mukavaa tapaa auttaa lapsen matkaa elämänpolulla. Odotukset ovat täyttyneet ja ylittyneet. Me molemmat autamme toista merkityksellisellä ja mukavalla tavalla, kuten Kamun kuuluukin. Seikkailu jatkukoon pitkään!
Petri Varis
Kamu vuodesta 2019
Petri on ammattiuransa päättänyt jääkiekkoilija, olympiamitalisti, nykyinen yrittäjä ja ennen kaikkea Kamu. Vapaa-ajalla Petrin löytää reippailemasta Keskuspuistossa tai sohvan nurkasta nenä kiinni kirjassa.
Tilaa OmaKamu-uutiskirje ja kuulet kuukausittain toiminnastamme.
Jos Petrin esimerkki innostaa ja haluaisit ryhtyä itsekin Kamuksi, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!
Lisää Kamujen kirjoittamia juttuja
PikkuKamun puheenvuoro, Kamun kynästä, Arvokkaita ajatuksia
PikkuKamun puheenvuoro, Kamun kynästä, Arvokkaita ajatuksia
PikkuKamun puheenvuoro, Kamun kynästä, Arvokkaita ajatuksia