Lapsen oikeus osallisuuteen määritellään jo YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Meille OmaKamussa on tärkeää huomioida lasten kokemukset ja toiveet toiminnassamme ja sen kehittämisessä. Tästä kerroimme enemmän edellisessä blogitekstissä.
Keräämme vuosittain palautetta vapaaehtoisilta Kamuilta ja perheiltä toiminnastamme ja toivomme huoltajien huomioivan vastauksissaan myös lapsen kertomat asiat. Tällä kertaa halusimme kysyä kuitenkin suoraan lapsilta! Tätä varten Metropolian toimintaterapiaopiskelija suunnitteli tapahtuman ja Oma Polku -vihkosen, jonka avulla lapset pääsivät pohtimaan Kamu-suhdettaan ja OmaKamu-toimintaa yhdessä oman Kamunsa ja muun ryhmän kanssa mukavassa tapaamisessa.
Osallistujia oli kourallinen, mutta näin ensimmäisenä kokeiluna se ei haitannut yhtään! Tapahtuma lähti mukavasti käyntiin ja iloinen ja innostunut puheensorina täytti nopeasti huoneen. Kamu ja PikkuKamu työstivät vihkoa yhdessä. Kamujen tehtävänä oli tukea PikkuKamua avaamalla keskustelua ja muistelemalla yhdessä koettuja asioita, mutta vihkoon kirjoitetut mielipiteet ja näkemykset olivat PikkuKamun omia.
Oma Polku -vihkosessa on neljä osioita. Ensimmäisessä osiossa käytiin läpi Tunnerobotin avulla senhetkistä PikkuKamujen mielialaa sekä asioita, joista PikkuKamut pitävät esimerkiksi Kamun tapaamisissa sekä yhteisissä tekemisissä. Tämä tehtävä toimi ikään kuin lämmittelynä seuraavaa osiota varten, jossa paneuduttiin tarkemmin jokaisen PikkuKamun omaan Kamu-suhteeseen. Osiossa käsiteltiin jokaisen Kamu-parin suhteen alkua ja sen kehitystä nykyhetkeen sekä mitkä asiat ovat olleet mieluisimpia ja vähiten mieluisia Kamu-suhteessa. Kolmannessa osiossa PikkuKamut saivat miettiä, millainen on hyvä Kamu, sillaisia millaisia ominaisuuksia ja taitoja hänellä esimerkiksi on. Viimeisessä osiossa PikkuKamut listasivat itselleen tärkeitä asioita OmaKamu-toiminnassa, tekemiseen tai tunnetiloihin liittyen.
Kamu-suhteiden yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus nousi esille vihkosten vastauksissa, vaikka vastaajia olikin vain kuusi PikkuKamua. Osan Kamu-suhde oli kestänyt muutaman vuoden, osa oli tuntenut toisensa jo viiden vuoden ajan. Lapset muistivat, miten Kamu oli ensin tullut käymään kotona tai päiväkodissa ja tiesivät tutustumisen johtuneen esimerkiksi siitä, että lapsella oli ollut tylsää tai kaverit olivat muualla. Yhteisiä muistoja vuosien varrelta löytyi paljon ja Kamun tapaamiset olivat myös vaihdelleet eri aikoina. Jos mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää oli paljon, saattoivat Kamu-parit nähdä paljon tiheämmin jonkin aikaa. Toisaalta taas loma- ja työajat saattoivat joskus pidentää tapaamisvälejä hetkellisesti. Osa tapasi toisiaan jopa pari kertaa viikossa, osa kerran, pari kuukaudessa.
Mitä Kamu-parit sitten tekevät yhdessä ja mistä PikkuKamut ovat eniten pitäneet? Erilainen ulkoilu ja liikunta nousivat esille yleisimpinä aktiviteetteina kaikissa vastauksissa, mutta myös museoissa ja tapahtumissa käynti on ollut yleistä ja mieluisaa. PikkuKamujen suosituimmat aktiviteetit olivat retkeilyyn ja urheiluun liittyviä tai sitten ”kaikki mitä on tehty ja koettu yhdessä”.
Kamun parhaista ja tärkeistä ominaisuuksista PikkuKamut mainitsivat todella paljon erilaisia asioita. Positiivisuus ja ystävällisyys nousivat vahvasti esille tässä osiossa, sekä monin tavoin sanoitettu läsnäolo ja ymmärtäväisyys PikkuKamua kohtaan. Tämä näkyi PikkuKamujen vastauksissa esimerkiksi siten, että tärkeimpinä asioina oli listattu juttelu, yhdessäolo, turvallisuus, ilo ja auttaminen vaikkapa läksyissä. PikkuKamun mielestä saattaa olla tärkeää myös, että Kamu osaa piirtää tai purjehtia, käyttää TikTokia ja vie kaakaolle!
Oma polku -tapahtuman viimeisenä teemana oli keskustella porukalla OmaKamun järjestämistä yhteisistä tapahtumista: millaisissa tapahtumissa Kamu-parit olivat käyneet, mitkä tapahtumat olivat suosikkeja ja millaisia OmaKamun tapahtumia Kamu-parit kaipaisivat lisää? Erityisesti luontoon ja elävään taiteeseen liittyvät tapahtumat nousivat keskustelussa suosikeiksi. Esimerkiksi retkipäivät Nuuksiossa, yön yli kestävät kalastusretket Tammisaaressa sekä monet teatteri- ja musiikkiesitykset ovat jääneet lapsilla mieleen. Toiveita tulevista tapahtumista olivat muun muassa taikurin temppukoulu tai sirkuskoulu, lisää elävän kulttuurin esityksiä ja tapahtumia, yhteinen kokkauspäivä, eväsretkiä tai kylpylässä käynti. Keskustelussa nousi myös esille ihan vain yhdessä olon tärkeys, miten aina ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Ihania ideoita!
Lämmin kiitos kaikille Oma polku -tapahtumaan osallistuneille sekä Metropolian opiskelijalle Merja Moliisille mukavan rennosta ja lämminhenkisestä tuokiosta yhdessä! Näillä eväillä pystymme taas paremmin suunnittelemaan juuri sellaista toimintaa, mitä Kamu-parimme toivovat. Vaikka tällä hetkellä emme tiedä, milloin seuraava OmaKamun tapahtuma voi toteutua, ei se estä meitä suunnittelemasta tulevia, hauskoja yhteisiä juttuja!
Lähteet: Suomen Mielenterveys ry
Eeva Airikkala
Helsingin toiminnanohjaaja vuodesta 2019
Nurmijärveltä pesästä lentänyt, mutta aikanaan opintojen myötä sujuvasti helsinkiläistynyt sosionomi. Työssä tärkeimmät motivaattorit Eevalle ovat yhteisöllisyyden tukeminen sekä hyvinvoinnin edistäminen. Eeva on intohimoinen lautapelien pelaaja, jonka kotijoukkueeseen kuuluvat puoliso sekä vauhdikas karvakaveri Nukka, joka OmaKamun toimistokoiranakin tunnetaan.
