Tunne ry:n toiminnanjohtaja sekä Kamu Taneli Saari pohtii blogikirjoituksessaan merkityksellisyyttä alati muuttuvassa maailmassa. Sukupolvien kasvaessa entistä erilaisemmissa ympäristöissä aikuisuuteen tarvitsemme empatiaa ja halua ymmärtää toisiamme. Kuinka vapaaehtoistoiminnassa ja Kamuna voi tukea lapsia ja nuoria?
Osallistuin marraskuussa etäyhteydellä Kamujen iltaan, jossa Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen herätteli osallistujia pohdiskelemaan isoja teemoja yhteiskunnallisista muutoksista merkityksellisyyden (uudelleen)löytämiseen. Itsestäänselvyyksiksi kangistuneita rakenteita ravisteleva esitys sai ajatukseni ravaamaan. Listaus oli hengästyttävä. Aineellisen hyvinvoinnin planetaariset rajat on saavutettu aikoja sitten. Työelämä ja vapaa-aika ovat lähentymässä toisiaan. Sekä palkkatyöltä että vapaaehtoistoiminnalta kaivataan tulevaisuudessa yhä enemmän merkityksellisyyden tunnetta. Mihin tarttua, kun luonnonvarat hupenevat kestämättömällä tavalla ja biologinen monimuotoisuus kapenee hälyttävästi? Millainen tulevaisuus meitä odottaa?
Kamujen iltaa edeltäneellä viikolla seurasin Lapsiasiavaltuutetun toimiston lähetystä Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet -raportin julkaisutilaisuudesta. Heti raportin alussa todetaan, että lapsilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään kuin aiemmillakin sukupolvilla, mutta tämän toteutuminen on erittäin suuri haaste. Raportissa on mukana lasten ja nuorten piirroksia, jotka välittävät sekä pelon että toivon tunteita. Piirroksia katsellessani ajattelin niiden hetkittäisestä hurjuudesta huolimatta, että monilla lapsilla ja nuorilla on aikuisia realistisempi kuva tulevaisuudesta. Kuvitetut uhat saasteista sotiin ja niistä nousevat huolet ovat perusteltuja, kun niitä vertaa ilmasto- ja ympäristötutkijoiden enemmistön vuosikausia toistamiin ja yhä vakavasävyisemmiksi käyviin viesteihin. Meillä aikuisilla on keskimäärin hieman parempi kyky sulkea epämiellyttäviä asioita pois mielestämme. Ehkä siksi olemme ilmaisussamme noita piirroksia tai ilmastolakkojen kaltaisia tempauksia vaisumpia.
Aikuisina haluamme tietysti lieventää ja poistaa lasten ja nuorten pelkoja. Emme halua heidän murehtivan “turhia”. Lasten suojeleminen ja heille mahdollisimman hyvien elinolosuhteiden turvaaminen on terveen yhteiskunnan piirre. Eroavatko PikkuKamujen ja Kamujen ajatukset tulevaisuudesta merkittävästi toisistaan? Ikäeroa Kamu-suhteessa on pääsääntöisesti vähintään parinkymmenen vuoden verran. Uskon, että jokainen Kamu haluaa varmasti ymmärtää PikkuKamua, tämän unelmia ja huolia, mahdollisimman syvällisesti. Empatiaa ja halua ymmärtää toisiamme tosiaan tarvitaan, kun maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla ja sukupolvet kasvavat yhä erilaisemmissa ympäristöissä aikuisuuteen. Miten vapaaehtoistoiminnassa ja Kamun roolin kautta voi sitten tukea lapsia ja nuoria? Tai jakaa yhteisiä ajatuksia, ilonaiheita tai huolia tulevaisuudesta?
Vapaaehtoistoiminta, kuten aikuisen ja lapsen välinen suhde OmaKamu-toiminnassa, tarjoaa roppakaupalla Salosen mainitsemaa merkityksellisyyden tunnetta. Ajan ja huomion antaminen toiselle ihmiselle maadoittaa meitä, oli arki ympärillä sitten miten hektistä tai hämmentävää tahansa. Erilaisissa elämänlaadun ja tarpeiden hahmotteluissa Abraham Maslow’n tarvehierarkiasta Erik Allardtin “Having, Loving & Being”-jaotteluun eritellään aineelliset ja henkiset tarpeet, pääsääntöisesti siten, että ravinnon, turvan ja levon myötä voidaan tavoitella aineettomampia hyvinvoinnin osa-alueita. Suurimmalla osalla meistä perustarpeet on turvattu. Nyt on korkea aika keskittyä merkityksellisyyteen, jotta voimme rakentaa maailmasta paremman ja turvata perustarpeet jatkossakin. Kamut ja PikkuKamut voivat pohtia ja kulkea yhdessä kohti tulevaisuutta, lopulta molemmat toisiaan opettaen ja kasvattaen. Sellainen suhde on valtava mahdollisuus.
Taneli Saari
Kamu vuodesta 2017
Taneli on vapaalla Kamu ja työssä ympäristötunteita käsittelevän Tunne ry:n toiminnanjohtaja. Työstä ja kamuilusta saadun merkityksellisyyden lisäksi musiikki ja luonto ovat tarjonneet etenkin pandemia-aikana mielekkäitä kokemuksia ja mielialan ylläpitoa.
