Pirkko Lahti on OmaKamu ry:n perustajajäsen, merkittävän uran suomalaisessa mielenterveystyössä tehnyt psykologi sekä OmaKamu-toiminnan vapaaehtoinen konsultoiva psykologi. Pirkko osallistuu tänään 14.2.2022 viimeistä kertaa OmaKamun neuvottelukunnan kokoukseen. Neuvottelukunta Kamuklubin yhteisenä tavoitteena on edistää vapaaehtoisen, ennakoivan lastensuojelun (VEL) asemaa Suomessa ja tukea OmaKamu ry:n tavoitteita sekä näkyvyyttä.
Eräs opettajan näytti minulle kerran kuudesluokkalaisen lapsen aineen ja muistan sen vieläkin: ”Äiti ja isä erosivat. Mummi kuoli. Mökki myytiin. Muutin koulua. Perheen koira kuoli”. Psykologiassa on mallinnus siitä, mitkä kriisitekijät vaikuttavat ihmisten elämään pahiten. Edellä olevassa aineessa on viisi syvällistä muutosta lähes yhtäaikaisesti. Melkein on ihme, jos tuo 13 -vuotias poika selviää kohtuullisen terveenä. Tällaisessa ja vähemmänkin dramaattisessa tilanteessa tarvitaan pysyvyyttä, joka kantaa yli kaikkien vaikeiden muutosten.
Lastensuojelun työ painottuu nuoren ja lapsen terveyden tukemiseen, auttamiseen ja turvallisuuteen. Tietojeni mukaan esimerkiksi vanhempien väsyminen erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden edessä vie lapsia huostaanottoihin. Sosiaalityössä ei ole tarpeeksi työntekijöitä eikä keinoja auttaa. Lisäksi on huutava pula vapaaehtoisista auttajista ja tukijoista.
Omakamu-toiminta on juuri nyt paikallaan. Ei ainoastaan silloin kun mukana on lastensuojelu, vaan myös monien muiden lasten ja nuorten kohdalla. OmaKamu-toiminnan keskeiset periaatteet ovat mielestäni seuraavat: olla läsnä lapsen elämässä, taata jatkuvuus, olla tavallista elämää vahvistavaa ja kuitenkin joustavaa ja turvallista. Vahvistaa PikkuKamun arkisen elämän hallintaa ja tuoda siihen virkistystä. Vapaaehtoinen Kamu puolestaan saa kaverina olemisesta elämyksellistä osallistumista. Ehkä sisimmässään Kamu myös kokee olevansa hyödyllinen. Kuitenkin itse toiminnan pitäisi lähteä PikkuKamun kunnioittamisesta ja kuulemisesta eikä hyväntekijä-asenteesta. Näitä asioita käsitellään koulutuksissa monin tavoin.
OmaKamun toiminta lähti pienestä. Rekisteröimme pienten lasten ja nuorten turvattomuuden sekä tarpeen saada perheisiin ulkopuolista tukea. Löysimme myös vapaaehtoisia Kamuja. Haasteena on koko toiminnan ajan ollut rahoituksen järjestyminen. Itse vapaaehtoistoimintaan ei ole pyydetty isoja summia, mutta koulutus ja tapahtumien järjestäminen PikkuKamuille vievät varoja. Omakamu-toiminta on saanut selkeää jalansijaa ja tällaisen tukitoiminnan tarve kasvaa entisestään. Työn tuloksia voi osoittaa – niitähän aina peräänkuulutetaan. Kamu-parien määriä voi mitata, mutta suhteiden laadukkuutta on vaikeampi todentaa. Kokemuksellisesti on kuitenkin selvästi onnistuttu.
Kun itse aikanaan tulin vapaaehtoistyöhön johonkin järjestöön, näin sen eri tilaisuuksissa eturivissä istuvan ns. perustajajäseniä, vanhoja ”kääkkiä”, kuten tuolloin ajattelin. Nyt itse olen tuo vanha kääkkä OmaKamu-toiminnassa ja siksi osaan lähteä taka-alalle. Jokainen meistä on aikanaan tuore ja tuo uutta, sitten alamme toistaa itseämme. Näin osoittavat myös psykologian teoriat. Silti kokemuksesta voi olla hyötyä ja olen osaltani valmis tulemaan tarvittaessa palokuntaan, ensiapuun. Taka-aitio ei loppujen lopuksi ole niin kaukana. Eturintamassa tulee kuitenkin olla tuoreita ja innostuneita osaajia, samoin toiminnassa. Tuoreudella en nyt tarkoita pelkästään nuoria, koska näen, että eri ikäiset toimijat ovat terveen yhteisön merkki.
Ihailen ja arvostan vapaaehtoisia Kamuja. Teette hyvää työtä antaen aikaanne, ajatuksianne ja voimavarojanne toimintaan eli lasten ja nuorten turvallisuuteen. Kaverina olo on sydämen työtä ja vahvaa sitoutumista. Siihen ei voi hypätä miettimättä toiminnan luonnetta ja vuorovaikutusta. Kyllä toiminnassa itsekin oppii, ainakin minä olen oppinut. Hyvistä ystävistä ja kavereista taitaa nykyään olla pulaa kaiken ikäisten keskuudessa. Yksinäisyys on yksi aikamme ilmiöistä. Helen Keller, lahjakas amerikkalainen kuurosokea nainen, on todennut: “Jokainen, joka on joskus auttanut toista ihmistä, ei ole elänyt suotta”.
Tähän lopputoteamukseen uskoen toivotan kaikille lapsille, nuorille, Kamuille, järjestön työntekijöille sekä hallinnon puurtajille kaunista elämää ja paljon onnen hetkiä.
Pirkko Lahti
80-vuotias eläkeläispsykologi
Koko OmaKamun tiimi kiittää lämpimästi Pirkkoa tuesta ja läsnäolosta vuosien aikana. Toivotamme onnen hetkiä ja kaikkea hyvää tuleville seikkailuille.
