Kolme tarinaa ystävyydestä

Elämässä voi olla monenlaista ystävyyttä; jotkut ystävät ovat olleet mukana läpi elämän, jotkut muodostuneet vastikään. Joissain voidaan nähdä joka viikko, joissain kerran vuodessa. OmaKamu-toiminnassa parhaassa tapauksessa vapaaehtoisuudesta lähtevä kaveruus lapsen tai nuoren kanssa, muodostuu aidoksi ja ainutlaatuiseksi ystävyydeksi. Jokainen Kamu-suhde on omanlaisensa, omine tekemisineen ja ystävyyden muodostumisineen – ja jokainen on aivan yhtä arvokas. Ystävänpäivän kunniaksi kolme Kamua Tampereelta jakavat omia kokemuksiaan vapaaehtoisena ystävänä.

Ystävyys kuin ametisti

Mä oon Matilda, opiskelija ja onnekseni myös Kamu! Me ollaan mun ihanan 7v PikkuKamun kanssa oltu Kamu-pari jo vähän yli vuoden ja me ollaankin jo ehditty kokea kaikenlaista yhdessä! Sen lisäksi, että ollaan tehty kaikenlaista kivaa mm. retkeilty, käyty museoissa ja puistoissa ja ehditty vierailla Linnanmäelläkin, ollaan koettu erilaisia tunteita ja voitettu pelkoja yhdessä. Ametistin ajatellaan symboloivan rakkautta, totuutta ja toivoa ja sen uskotaan tuovan onnea ja kestävyyttä. Näitä kaikkia saadaan, koetaan ja tarvitaan ystävyydessä. Kuten ametistikin niin myös ystävyys on moniulotteista ja jossain määrin myös monimutkaista, mutta tärkeintä niin mun ja mun ihanan PikkuKamun ystävyydessä kuin ihan kaikissa ystävyyksissä on tahto tutustua toiseen, oppia tuntemaan toinen ja löytämään tapa olla ystäviä niin, että se toimii molemmille. Tutustutaan rauhassa ja annetaan ystävyyden löytää muotonsa omalla ajallaan ja meidän tapauksessa mennään PikkuKamun ehdoilla, niin saadaan vahva ystävyys!

Mistä siirtolohkareet tulevat?

Ennen kuin tapasin 11-vuotiaan PikkuKamun minulle oli kerrottu, että hän tykkää liikkua. Ulkoilu onkin muodostunut meille yhteiseksi harrastukseksi. Olemme viettäneet monta hauskaa yhteistä hetkeä ajaen maastopyörillä, hiihtäen ja luistellen. Yksi kohokohta oli syksyinen marjastusreissu Nokialla. Teimme reissulla myös kenttälounaan retkikeittimellä, ja PikkuKamu sai valmistaa muusin samalla kun itse kokkailin pääruokaa. PikkuKamu keksi myös heti pelin, missä yritettiin osua kävyillä paksumpiin ja ohuempiin puihin. Ihmettelimme yhdessä myös siististi keskeltä haljennutta siirtolohkaretta. Kysyin PikkuKamulta tiesikö hän, mistä lohkareet ovat tulleet, ja hän alkoi pohtia ovatko ne kenties pudonneet taivaalta, nousseet maan sisältä tai tuotu paikalle traktorilla? Kerroin sitten jääkaudesta ja miten jää on muovannut maisemaa ja raahannut lohkareita mukanaan.

Höpöttelyä ja syvällisiä keskusteluja

Meidän Kamu-suhde täyttää maaliskuussa vuoden. On ollut mahtavaa huomata miten nopeasti suhde on syventynyt. Koen luottamuksen olevan avainasia ystävyyden alkamiselle. Lapselle ei välttämättä ole helppoa päästää uutta aikuista elämäänsä, joten on tärkeää osoittaa luottamusta ja sitoutumista heti Kamu-suhteen alussa. Ystävystymisen huomasin alkaneen, kun höpöttely ja syvälliset keskustelut lisääntyivät, jopa syrjäyttäen valitun aktiviteetin. Olemme kiinnostuneita toistemme ajatuksista ja arvostamme toistemme mielipiteitä. Kamuilu tuntuu luonnolliselta osalta omaa elämää, eikä se eroa muista ihmissuhteista. Jokainen ystävyys on omanlaisensa ja sille kannattaa antaa tilaa kasvaakseen ja syventyäkseen. Meidän ystävyys on vasta alussa ja varmasti kaikkea siistiä on vielä koettavana!

OmaKamun tiimi toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää!

Tilaa OmaKamu-uutiskirje sähköpostiisi!

Haluatko tukea toimintaamme, mutta sinulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta siihen? Tue toimintaamme tilaamalla uutiskirjeemme ja kertomalla toiminnastamme. Lähetämme kuulumisiamme korkeintaan kerran kuukaudessa. Tilauksen voi perua milloin tahansa.