Yksinkertaista

“www.omakamu.fi/ryhdy-kamuksi Jotenki tullu sellainen fiilis, että sä olisit hyvä tässä. Funtsin pitkään, lähetänkö vai en, mutta nyt saat itse päättää, saisitko tästä jotain. :)”  Joskus tarvitaan toinen ihminen, jotta monimutkaisen tai haastavan tuntuisesta tulee yksinkertaista. Osaisinko olla hyvä aikuinen lapselle, kaveri kaverin tarpeessa olevalle? Serkulta saamani viesti osoitti luottamusta siihen, että voisin kenties vastata mielen perukoilla … Lue lisää

Tiedemies ja Tavis

Arvatkaa, kumpi on PikkuKamu ja kumpi minä? Aivan oikein arvattu! PikkuKamuni on kiinnostunut tiedeasioista, matikasta, sähkötekniikasta ja myös klassisesta musiikista. Kun ensi kertaa tapasimme, PikkuKamuni oli kymmenvuotias. Sähkötekniikan kanssa olin jo silloin aktiivisena kuunteluoppilaana, muissa asioissa osasin hänelle uuttakin kertoa. Nyt olen kuunteluoppilaana musiikkia lukuunottamatta kaikessa – paljon olen muuten oppinutkin! Minä olen tuonut PikkuKamulle … Lue lisää

Uusi ystävä

Olen löytänyt uuden ystävän. Tästä henkilöstä on tullut minulle hyvin läheinen lyhyessä ajassa. Olen pitkään tuntenut halua auttaa ihmisiä osallistumalla jonkinlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Viime vuosina olen kohdannut useita lapsia ja nuoria, jotka ovat kohdanneet elämässään erilaisia haasteita. Se on koskettanut minua sydänjuuriani myöten. Vaikka usein on tuntunut, etten ole voinut olla avuksi, jo toisen kuunteleminen on … Lue lisää

Osaatko laskea triljoonaan?

– Osaatko laskea triljoonaan, kysyy PikkuKamu, kun ajelemme eräänä sunnuntaina Itäväylää kohti Helsingin keskustaa.– Hmm, sanon minä ja muistelen pitkän matikan opettajaani Veikkoa. Montakohan nollaa siinä mahtaa olla? Yhdeksän vai kaksitoista, mietin otsa rypyssä.– Enpä taida osata, myönnän auliisti.– Minä osaan, sanoo PikkuKamu. Niin ne lapset kasvaa. Muistan PikkuKamun ensimmäisen kerran kolmivuotiaana, joka katseli minua … Lue lisää

Kamuilun kiehtova maailma

Hei kaikki! Olen Iisa Korkeila ja toimin Kamuna täällä Hämeenlinnassa. Olin todella iloisesti otettu, kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua kirjoittaa blogipostaus – tottakai kiinnostaa, mahtavaa! Kaikki lähti siitä, kun eräänä syksyisenä päivänä olin mummini luona käymässä. Satuimme kuulemaan OmaKamu-toiminnasta radiomainoksen. Kotona menin heti koneelle ja yhtäkkiä olinkin laittanut viestiä eteenpäin, että olen kiinnostunut toiminnasta. Sain pian yhteydenoton ja … Lue lisää

Helmipuuroa

– Keitetäänkö aamupalaksi mannapuuroa, minä ehdotan.– Eikun helmipuuroa, huudahtaa PikkuKamu.– Mitä se on, minä ihmettelen. Tarkoitatko riisipuuroa? PikkuKamut ovat olleet meillä yökylässä. Olen hiipinyt keittiöön ani varhain ja keittänyt itselleni ison mukillisen maitokahvia. PikkuKamu kömpii sohvalle viereeni ja Hesari rutistuu hänen allaan. – Helmipuuro on ihan eri asia, tietää PikkuKamu. Se on parasta puuroa, hän vakuuttaa. Minä olen … Lue lisää

Vapaaehtoisesta ystäväksi

Aloitimme PikkuKamuni kanssa yhteisen taipaleemme noin kahdeksan vuotta sitten, kun hän oli seitsemänvuotias ja vasta ensimmäisellä luokalla Kontulan alakoulussa. Olin tuolloin itse opiskelija ja asuin opiskelijakämpässä Puotilassa, joten toiveenani oli ollut, että PikkuKamu löytyisi jostain lähistöltä. Aluksi vähän jännitti, uskon että meitä molempia. PikkuKamuani taisi vähän ujostuttaa vieras aikuinen, minä taas pohdin kuinka suuren vastuun … Lue lisää

PikkuKamun kanssa kaksi vuotta

– Mulla ei ole mitään tekemistä.– Mmmm.– Kuuletko? Mulla ei ole mitään tekemistä, sanoo PikkuKamu, tällä kertaa vähän pontevammin. Lasken Hesarin käsistäni ja käännän katseeni Britannian pääministerin EU-kannanotosta ja Amerikan hurrikaaneista PikkuKamun vaativiin ruskeisiin silmiin.– Ei ole mitään tekemistä, hän sanoo taas.– Voisitko hakea hyllystä Nikke ja nenä -kirjan? minä ehdotan. Olen aika ylpeä, sillä meillä kahden aikuisen kodissa on vielä … Lue lisää